Ajatus hukassa

Minulla oli kyllä jossain vaiheessa joku "syy" taikka paremmin sanottuna "juoni" tällä kirjoituksella, mutta jotenkin se katosi siinä vaiheessa, kun piti ruveta kirjoittamaan. No mitäs tässä on nyt sitten tapahtunut ja tulee tapahtumaa.

Kevät on ainakin selkeästi tekemässä tuloaan ja pojilla näköjään työnjakokin tehty. Savu on se joka yrittää houkutella tyttjä äänensä avulla ja Tomu merkkaa sitten reviirin muille tiedoksi. Okei, ei se tilanne ole niin pahan miltä se saattaa kuullostaa, koska merkkailu on vähäistä (kohde vaan ei niin kiva: sähva/sänky) ja mourunta rajoittuu lähinä yhteen aikaan (mikä on tietenkin juuri se hetki, kun mennään nukkumaan...). Mutta siis kuitenkin petivaatteet saa pestyä ja etikalla saa sohvastakin hajun aika hyvin irti. Ja jos jaksaa Savua siinä nukkumaan meno aika hetken aikaa silitellä niin mouruntakin helpottaa. Joten ei se oikeesti niin ikävää ole kuin mitä voisi kuvitella. Ja molemmat pojat syövät edelleen hyvin että ei ole päässyt laihtumisiaakaan tapahtumaan.

Tomun kanssa on nyt siten edessä, ei nyt vaan sitä seuraavana viikonloppuna näyttely jyväskylässä. Taas on uusi tuomari joten saa jännityksellä odotella, että mitäs tällä kertaa tykätään. Jännityksellä odotan myös, että missä kunnossa tiet ovat silloin. Varmaan saa varata aikaa sinne ajoon, ettei tartte kiireen vuoks ajella lujempaa kuin järkevää olisi.

Sitten sen jälkeen on vuorossa tallinnan reissu ja se hieman jännittää. Tulee paljon uuttaa, kuten bussilla matkustus muiden kissojen ja niiden omistajien kanssa. Sitten on toki paikan päällä pyöriminen ja oleskelu, mutta eiköhän sitä löydä oikeille paikoille. Yleensä on ainakin ollut ihan hyvin aikaa etsiä se oma häkki, tuomari ja esitysvuoro. Ei kai se kovin kauheasti eroa siitä mitä suomessa on... Jos eroaa niin sitten ei aua kuin aukaista suu ja kysyä neuvoa. Toivon mukaan vierustoveri ymmärtää suomea vaikka kyllähän se pitäisi myös englanniksi onnistua. Harvemmin sitä vaan tulee oikeasti käytettyä.

Työssä on nyt ollut hieman kiireistä. Toinen hoitaja on ollut kaksi viikkoa koulutuksessa, joten olen ollut yksi lääkäreiden kanssa. Viime viikolla meillä oli kyllä onneksi yksi lääkäri-harjoittelija niin se auttoi kyllä. Ei se nyt mahdotonta ole ollut, mutta välillä on olisi ollut tarvetta lisä käsille ja suulle. Siinä kun yrität laskuttaa yhtä samalla kun varaat puhelimen välityksellä toisella aikaa ja pitäisi olla myös samalla kuvaamassa toista potilasta niin on hetkittäin vähän ahdistanut. Mutta toisaalta ompa ainakin päivät kuluneet nopeasi eikä ole tarvinnut miettiä, että mitäs sitä seuraavaksi tekisi. Vähintäänkin on jotain siivoamista jossain odottamassa.

Sisko oli kylässä jokunen aika sitten ja sattui nukahtamaan sohvalle. Oli vaan niin söpön näköistä, kun Tomu nukkui siellä takana kuin olisi hänen suojelija.

Pientä huomionkipeyttä on ollut myös ilmassa. Yleensä iltaisin aina joku kissoista tunkee itsensä syliin ja nyt Tomukin on ruvennut sitä harrastamaa. On Tomu ennekin syliin tullut, mutta nyt sitä on tapahtunut useammin. Tomulla on oma hassu tapansa nostaa etutassu suun eteen. Ja jos ei heti tajua antaa pusua tassulle niin ruvetaan huitomaan tassulla suuta ja nenää :D Ja hyvin intensiivinen tuijotus päälle. Pusun jälkeen aletaan tyytyväisenä kehräämään, kunnes jonkin ajan päästä pitää saada uusi pusu. On tuo hassu poika <3