Sanotaan heti alkuun, että tämä ei iloinen kirjoitus ja jos takanasi on hyvä päivä en suosittele lukemista. Tai jos olet herkälle tuulella niin en silloinkaan. Tämä on osa keinoani käydä tätä surutyötä läpi. Kertoa ja pukea lauseeksi tuon surullisen päivän tapahtumat. 

"Tiistai aamu alkoi jo tuttuun tapaan kissojen ruokien laitolla ja jälleen sai jännittää, että syökä Tomu ja jos syö niin mitä ja paljonko. Edellis-iltana olin joutunut pakkoruokkimaan Tomua ja jälleen näin aamusta huomasin sen olevan edessä. Sekotin recoveryn joukkoon vettä, jotta sain ruisku-syöttään sopivaksi. Tomuhan ei tästä pitänyt ja ruokaa tuntui löytyvän melkein enemmän Tomun poskilta ja oman paidan hihoilta. Ruuan annon jälkeen Tomu sai vielä multicatin ja nutri plussaa. Sen jälkeen päästin Tomu menemään ja keskityin omaan syömiseen. Vielä enne töihin lähtöä annoin Tomulle lääkkeet (flixotide), jotka Tomu otti yhtä nätisti kuin aina.

Töissä odotin kuumeisesti Tomun verikokeen tuloksia. Taisin tarkistaa sähköpostin puolen tunnin välein, välilä varmaan useamminkin. Se oli pitkä sillä vasta tunti ennen vuoroni loppumisa tulokset tulivat. Valitettavasti Tomu enemmän hoitanut lääkäri oli jo ehtinyt lähteä niin en päässyt hänen kanssaan keskutelmaan heti. Juttelin kuitenkin toisen lääkärin kanssa ja kyllähän me edelleen oltiin yhtä kummissaan Tomun vaivosta. Maksa-arvot oli melkein samat, paitsi että biliruiini oli voimakkaasti koholla. Otin töistä mukaan Samylin-ravintolisä maksan toiminnan häiriöist kärsiville ja kortisonia. Ajatuksena oli jutella seuraavana päivänä lisää ja tarkemmin toisen ellin kanssa. (Ei tuossa vaiheessa käynyt mielessäkään, että siihen ei tulisi olemaan varsinaista tarvetta.)

Kotiuduin töistä ja Tomu tuli ovelle vastaan, mutta ei kuitenkaan rynnännyt pihalle niin kuin oli parin viikon ajan tehnyt. Nostin Tomun itse pihalle ja istahdin odottamaan, että Tomu menisi syömään ruohoa niin kuin oli kahden viikon ajan tehnyt päivittäin. Nyt Tomu kuitenkin vain istahti keskellä polkua ja haistele siinä ulkoilmaa. Pari minuuttia poika siinä viihtyi ennen kuin siirtyi ulko-oven eteen odottamaan sisäänpääsyä.. Sisällä laitoin kissoille ruuat, Tomulle myös vaikka eipä se tietenkään maistunut. Otin taas ruiskun esille ruokintaa varten, lisäsin vaan joukkoon samyliinin. Ruokaa antaessa huomasin, että Tomu ei ollut pessyt itseään ollenkaan. Ne samat ruuat jotka aamulla tuli Tomun rinnuksille oli siinä edelleen. Tässäkin vaiheessa Tomu vastusti ruuan ottoa, mutta en antanut periksi. Pahoittelin tilannetta ja hoin tämän olevan hänen parhaaksi...

Anoin Tomun olla hetken aikaa rauhassa ennen kuin haen sen vessaan naaman pesua varten. Lämpimällä vedellä kostutetulla pyyhkeellä pyyhin enimmät ruuat pois. Tässä vaiheessa Tomu vaikutti vielä "normaalilta", ehkä vähän väsyneemmältä, mutta ei todellakaan ollut lopetuskunnossa. Jälkikäteen vasta tajusin, etten nähnyt tuona päivänä Tomua kertaakaan juomassa, normaalisti Tomu kävi juomassa 4-6krt päivässä, mutta ei tuona päivänä.

Illalla katselin tv, kun kiinnitin huomiota Tomuun joka makoin olohuoneen kulmassa raapimapuun alla. Makaamisessa nyt ei mitään kummallista ollut, mutta se että Tomulla oli naama vasten lattiaa oli kummallista. Kun menin lähemmäksi katsomaan nosti Tomun päätään ja huomasin Tomun kuonon olevan märkä, kuten myös lattialla oli lätäkkö. Nostin Tomun ylös lattialta sohvalle ja Tomu oli jotenkin todella väsyneen oloinen. Sohvalla noston jälkeen Tomu alkoi kehräämään ja en tiedä miksi, mutta siitä kehräyksestä minulle tuli heti mieleen kuolevan kissan kehräys. Tomu ei ollut kovin kissa kehräämään ja yleensä kehräys oli hyvin hiljaista, nyt se oli normaalia äänekkäämpää.  

Tomu ei jaksanut istua vaan pisti nopeasti makuullensa. Jos laitoin käden pään alle niin Tomu nojasi siihen. Ilman kättä Tomu painoin päänsä vasten sohvaa jättäen taas uuden lätäkön allensa. Kun nostin Tomun sohvalle ajattelin meillä olevan vielä edessä olevana yö aikaa, aikaa jonka meinasin vietttää valvoen Tomun vierellä, mutta tästä kun tunti meni eteenpäin tajusin ettei todellakaan ole aikaa jäljellä. Tomu nousi kerran itse istumaan ja melkein kaatui siinä vaiheessa. Kokeilin itse nostaa Tomun uudestaan ylös ja jälleen Tomu horjui. Askeleet , ne parit, meni ristiin kunnes Tomu taas laittoin maate. Jouduin kokoamaan itseni muutaman minuttin ajan, jotta sain soitettua eläinlääkärille. 

Pääsime samantie lähtemään. Klinikalla Tomu ei olisi halunnut tulla kopista ulos, ihmekös tuo kun viime aikoina olimme käyneet siellä usein ja aina oltiin pistelemässä. Ell ei kuullut Tomun sydämestä tai keuhkoita mitään poikkeavaa. Laitoimme Tomun vielä nesteytykseen toivoen, että saisimme vielä Tomun piristymään. Itse en siihen enää uskonut, mutta kun ell sitä ehdotti niin kai sitä tavallaan sitä toivoi, että jokin mahdollisuus olisi olemassa. Tomua kanyloitaessa sain pidellä Tomun päätä ylhäällä, kun Tomu ei tuntunut itse jaksavan. Otimme Tomusta uuden rtg-kuvan, mutta keuhko ja sydän näyttivät täysin normaalilta, vatsalaukku oli tyhjä eikä suolistossakaan ollut juuri mitään. Munuainen (-set) oli aikasta iso (-t).

Oltuamme klinikalla kahden tunnin ajan ei Tomun voinnissa ollut tapahtunut mitään parannusta, päin vastoin poika oli vaan entistä väsyneempi. Patja päällä vain nuokkui, kieli oli etuhampaiden välissä eikä poika tuntunut olevan varsinaisesti läsnä. Ell huomaisi uhkausvasteen kadonneen Tomulta kokonaan (ei reagoinut nopeasti lähestyvään käteen), katse meni jonnekin kaukaisuuteen. Tässä vaiheessa emme voineet muuta kuin luovuttaa. Pelkkä rauhoitteen anto riitti jo melkein. Ell jäti minut hetkeksi yksin Tomun kanssa hyvästejä jättämään. Samaan aikaan taustalla alkoi radiosta soimaan Ressun "Älä mee"...  Ell antoi vielä viimeisen lääke annoksen ja Tomu oli poissa. Ell pakkasi Tomun valmiiksi lähetystä varten.

Kotiin kykenin ajamaan juuri ja juuri. Kotona minun oli pakko aukaista laatikko ja halata Tomua.  Annoin samalla muitten kissojen haistella Tomua vaikka ei se tuntunut hirveästi muita kissoja kiinnostavan.  Varovasti pakkasen Tomun takaisin laatikkoon ja laitoin jääkaappiin odottamaan aamua.