Edellisestä päivityksessä on aikasta kauan. On kyllä pitänyt kirjoittaa, mutta sitten se on jäänyt, mutta nyt tulee päivitys. Ensimmäisenä tulee kommentoida edellistä kirjoitusta sen verran, että kyllä Tuht pysyi birma-ranking listan neljäntenä! Vähän tuli pisteitä lisää kisojen myötä, mutta niin tuli edellä olleillekin. Kuitenkin erittäin hyvä tulos Tuhdille :) Yhdeksästä näyttelystä 4 x BIV-total ja 4 x NOM. Paneeleista tuli ääniä, mutta ei _vielä_ riittävästi. Kilpailu toki on kovaa, koska on niin paljon hienoja nuoria kasvamassa :)

Mitäs muuta? Seinäjoella asustellaan edelleen eikä kissa-laumassa ole tullut muutoksia (koputtaa puuta). Milalle on ikää kertynyt noin 8,5 vuotta. Kesästä käytiin hammaskiven poistossa, muuten neiti on hyvässä voinnissa. Seralle puolestaan ikää on kertynyt noin 7,5 vuotta. Seralla on ollut hieman vaivana yskä, jolle ei varmaa syytä ole saatu vahvistettua. Astman tyylistä se on ja kortisonilla pysyy kurissa. Nyt seurataan onko jatkossa käytössä pistos/tabletit vai maskin kautta lääkitys. Itse olisin enemmän maskin kannalla, jos vaan sillä saadan yhtä hyvä vaste kuin pistoksella. Mahdolliset sivuvaikutukset olisivat pienemmät, mutta katsotaan jos/kun oireet palaavat, että mitä tehdään.

Savu täytti syksystä neljä vuotta ja elelee vielä leikkaamattona. Kotona merkkailua ei esiinnyt ja mouruamista lukuunottamssa ei juuri kollimaista käytöstä löydy. Joskus kyllä innostuu tyttöjä härnäämään, mutta saa yleensä hyvin äkkiä palautuksen maan pinnalle tytöiltä. Savu on ollut terve kuin pukki eikä rokotuksissa lukuunottamatta ole ell tarvinnut.

Tuhdilla on nyt ikää kahdensan kuukautta ja vähän päälle. Painoa herralla oli viime punnituksessa 4,7kg mikä on vain kilon vähemmän kuin Savulla. Saas nähdä mikä Tuhdin paino on tuossa parin vuoden kuluttua :D Näyttelyssä on käyty suhteellisen paljon ensimmäiselle vuodella kuten tuloksista näkyy. Ensivuodellekin on todennäköisesti tiedossa aika monta näytttelyä riippuen siitä kuinka Tuhti näyttelyissä viihtyy iän lisääntyessä. Jos kaikki menee hyvin niin kesällä suuntaamme Latviaan ulkomaan sertejä keräämään.

Työ ja työpaikka on pysynyt samana, työkaverit on hieman muuttuneet/lisääntyneet, mutta muuten pysyy samassa tilanteessa. Uutta eläinsairaalaa ei ole vielä saatu valmiiksi. Huhtikuussa pitäisi valmistua, mutta katsotaan kuinka sen kanssa vielä käy. Voi koittaa mielenkiintoiset ajat...

Kolme näyttely takana ja tällä hetkellä neljäs sija. Paras uro tällä hetkellä. Katsotaan pysytäänkö tässä vuoden loppuun saakka :)

Laitetaampas tännekin linkki tuohon terveyskyselyyn. Aikaa vastata on 30.9 asti ja paljon vastauksia vielä kaivataan. 

https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/37629/lomake.html

p.s Tuhdin kotisivut

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen." Hämmästyttävää kuinka tuo laulu on iskostunut muistiin kouluvuosilta. Laulu on ollut aina se kesäloman merkki ja on hassua kuinka suuri kohu tuostakin laulusta aina nousee tähän aikaan vuodesta. No, eipä se toisaalta tässä nykymaailmassa pitäii ihmetyttää. Kaikesta tehdään nykyään niin vaikeaa...

Omalle kohdalle tuota laulua ei sentään enää laulettu :D Toivon mukaan enää ei tarttekaan koulun penkillä istua. Eihän sitä toki ikinä tiedä, jos jotain hullua päähänpistosta lähtee toteuttamaan, mutta niin ei ainakaan taatusti lähivuosina tule tapahtumaan. Sen sijaan nuorin veljistä sai tänään tai eilen oikeastaan päätökseensä oman koulutuksen. Töitäkin on kuulemma heti tiedossa ja tietenkin hän oli piikittelemässä palkallansa, joka toki on huomattavasti korkeampi kuin omani tai itseasiassa kenelläkään muulla tämän perheen "lapsilla".  Ei siinä mitään, hyvin tehty nuorimalta. Kaippa sitä pitäisi uskoa, että tuohonkin päähän on jossain vaiheessa jotain järkeä tulllut. Vaikka tokikin kun katsoo tuossa vieressä krapulaana pois nukkuvaa veljeä niin pitää ehkä vähän miettiä vielä sitä järjen saapumista :D

Tuli kokeiltua tällä viikolla myös köysilaskeutumista. Laskeutumiskohteena oli Pyynikin näkötorni. Matkaa alas oli 26m ja sää suosi, kerrankin :) Yllyttäjänä toimi Tia, joka oli pari viikkoa aiemmin kokeilemassa ja nauttinut suuresti kokemuksesta. Olihan se kyllä kokemus. Olin niin keskittynyt siihen laskeutumiseen, että en kyllä maisema tai mitään muuta ehtinyt katselemaan. Pitäis oikeastaan mennä toisenkin kerran, jotta ehtisi vähän muutakin ajattelemaan laskun aikana kuin "missä kädet, löysäänkö köyttä, mihin laitan jalat seuraavaksi" jne. En toki tiedä uskaltaisinko otattaa esim. samanlaista kuvaa itsestäni kuin Tia eli siis kädet irti narusta x-asennossa :D Se vaatis aika lailla uskalluksen keräämistä.

Viikonloppuna kävin sitten ystävieni kanssa ensimmäistä kertaa katsomassa jääkiekko-ottelua livenä. Olihan se aika erilaista verrattuna siihen, kun istuu kotona sohvalla ottelua katsomassa. TV:n välityksellä sitä kuulee yleisön hurrauksen, vihellyksen ja taputukset, mutta on se vaan eri asia, kun istut siellä katsomossa ja olet mukana sitä tapahtumaa. Tuolla ei tainut yleisössä juuri slovakian kannattajia olla, ainakin kun ympäriinsä katseli niin ainoastaan sini-valkoinen meri tuli vastaan. Ottelun päätyttyä kämmeniä kihelmöi, kurkku oli käheä ja yhdeltä tiskiltä saatu Suomen lippu oli haljennut kaikesta heilutuksesta :D Kävi kyllä ihan urheilu-suorituksesta ja kieltämättä oli aina vähän pelottavaa, kun kiekko tuli siihen kohtaa pleksiä missä istui. Eivät nimittäin tule kovin hiljaa vaan pamahtavat kiitettävästi ja sitten kun tuli suomalainen/slovakialainen ryminällä siihen pleksiin niin kummasti sitä aina kavahti kauemmas :D Mutta onneksi niin kiekot kuin pelaajat pysyivät oikealla puolella, ei tullut ylimääräisiä viemisiä kotiin ;)

Kaiken kaikkiaan oli kyllä mukava reissu enkä pitäisi mahdottomana, että lähtisin joskus uudestaan :)