*huokaus* En ole nyt todellakaan onnellisten tähtien alla. Harmittavasti tästä joutuu sitten luonani olevat kissat kärsimään.

Nappula ei tosiaankaan alkanut piristymään ulostamisesta huolimatta ja menimme sitten lisätutkimuksiin. Ja tulokset olivat hyvin masentavat. Munuaiset suurentuneet, munuaisarvot koholla, tulehdusarvot koholla ja virtsassa voimakas proteinuria. Parin päivän ajan yritimme saada tehohoidolla Nappulan vointia paremmaksi ja aluksi Nappula piristyikin, mutta vain päiväksi ennen kuin alamäki taas alkoin. Ja tänään se sitten loppui.

Huomionarvoista oli,  että Sera "the queen" piti Nappulasta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin Seran pesevän jotain muuta kissaa kuin Milaa. Ei Sera pessyt Empun pentuja, ei Tomua tai Savua näiden ollessa pieniä. Mutta Nappula, Nappulaa Sera pesi. Ja muutenkin todella äkkiä kaikki kissat Nappulan hyväksyivät. Pari päivää ja oltiin hyvissä väleissä. Senkin vuoksi sääli että näin kävi. Nappula olisi varmasti tullut hyvin toimeen Napin kanssa. Jos vain olisi saanut tilaisuuden.

Olen näköjään tietämättä aloittanut "kerään kaikki kissan sairaudet-kokoelman" ja pelottavaa kovaa tahtia saan vedellä viivoja yli erilaisista mahdollisista sairauksta. No joo huono vitsi, ei tälläisellä saisi edes vitsailla, mutta on vaan niin epäuskoinen olo, että oikeasti näin voi käydä. Ja koko ajan. Uskaltaakohan sitä enää lisää kissoja edes ottaa, kun tuntuvat kaikki menevän yksitellen vaikka mitä yrittää. Varmaan jos/kun vanhemmille uusi pentu tulee niin saatan kiikuttaa samantien verikokeisiin. Vaikka järki sanoo, että mahdollisuus ongelmiin on todella pieni, en ihan omaan tuuriini tässä asiassa luota. Sen verran huono se on ollut.

Onneks Milalla, Seralla ja Savulla ei tunnu mitään olevan *koputtaa puuta*. Kaikki syövät hyvin ja ovat ihan normaaleja. Ja näin tilanne tulee toivon mukaan olemaankin seuraavat kymmenen vuotta ainakin. Kuvittelisi että minun kiintiöni lopetusten suhteen olisi täynnä.

Mutta Nappula, me tapaamme vielä. Sitä odotellessa saat leikkiä Tomun ja Empun kanssa.