No niin, nyt on takana ensimmäinen ulkomaannäyttely. Tomun kanssa lähdettiin Tallinnaan kokeilemana onneamme viime viikonloppuna. Matkaan lähdettiin Kingtoursin valmispaketilla: pakettiin kuului bussimatkat (seinäjoelta helsinkiin), hotelli aamiaisella ja kyydit näyttelypaikalle ja pois. Ei kyllä ole moitteita antaa palvelusta: aikataulut piti ja toimi ja palvelu oli todella ystävällistä. Voisin kyllä toistekin lähteä kintoursin paketilla liikkeelle. 

Hotellihuone oli yllättävän iso. Suomessa oli tottunut pienempiin yhden hengen huoneisiin, mutta tuollahan olisi mahtanut vaikka kinetickiä pelaamaan :D Kylpyhuoneen lattialämmitys oli kyllä myös mukava yllätys.

Lauantai aamuna sitten lähdettiin itse näyttelypaikalle ja tuli vähän yllätyksenä poikkeavuudet siihen, kuin kotimaisissa näyttelyissä toimitaan ja kuinka ulkomaalaisessa (tai ainakin viron näyttelyssä). Suomessa kun on aina lauantaisin ennalta määrätyt paikat niin täällä sai jokainen valita vapaasti. Mikä on ihan mukava asia, jos olet ensimmäisten joukossa hallissa, mutta sitten kun et ole, niin sen vapaan paikan löytäminen onkin hankalaa. No minulla kävi kuitenkin tuuri, koska samalta häkkiriviltä, josta sitten vapaa paikan löysin, olikin tuttu. Ja hänen kauttaa tuli lisää uusia tuttavuuksia. Näyttelypäivät menikin ihan rattoisasti muiden omistajien kanssa jutellen :) Tulipa siinä puhelinnumeroitakin vaihdettua ja lupaudutta poh-kiksen näytteen talkoo-porukaksi.

Se täytyy kyllä sanoa, että suomessa assistentit on ystävällisempiä tai siis suomessa on hymy herkässä ja sitä jutellaan niin tuomarin kuin kissan tuojan kanssa. Tuolla lähinnä assistentit seisoivat suu mutrussa ja olivat lähinnä tylsistyneen näköisiä.  Plus lauantaina huomasin, että tuomarin lapussa loppui numerot 160 ja Tomu oli 190. Ensin ajattelin, että ne varmaan lisätään vielä ja menin takaisin häkille. Kävin kahteen otteeseen katsomassa lappua mutta ei sinne vieläkään ollut tullut lisää numeroita. Niin sitten kysyi tuomarin assistentila, että "eikö tässä tulisi olla enemmän numeroita? " Assistentti kysyi, että "kuinka niin?" Kerroin sittten, että minun kissani, joka on 190, pitäisi olla tällä tuomarilla, mutta sitä ei näy tässä listasa. Assistentin vastaus oli, että ei hän tiedä ja lähti pois. Ei sit voinut asiaa tietenkään selvittää.  Pian siihen tuli pari muuta kanssakilpailijaa, jotka lisäsivät omatoimisesti loput puuttuvat kissat listaan. Käyhän se näinkin...

Toinen ongelma oli, että huomasin ettei Tomulle oltu merkitty sertejä ollenkaan. Huolimatta siitä, että olin laittanut näyttelysihteerille viestiä jyväskylän sertistä. Ei siinä sitten muuta kuin kohti sihteeristöä. Pienten kieliongelmien jälkeen (lähinnä sihteeristön puolelta) Tomu sai kaksi sertiänsä.

Sertien kannalta näyttely meni todella hyvin. Lauantaina saatiiin viimenen serti seiskaluokkaan, joten Tomu valmistui IC:ksi. Sunnuntaiksi siirryttiin vitosluokkaan, josta kyllä yllätykseksi tuli myös serti. Sitä en todellakaan osannut odottaa, joten tuli kyllä ihan puun takaa tämä. Tomun arvostelut voit käydä lukemassa täältä: lauantai & sunnuntai

Samassa häkkirivissä valmistui myös kaksi muuta kissaa IC.ksi ja yksi IP:ksi, joten skoolattiin yhdessä kissojemme valmistumisen kunniaksi. Muutenkin tuolla näyttelyssä kyllä shampanjat ja kuohoviinit poksahtelivat. Ilmeisesti kissoja valmistui aika tasaiseen tahtiin :D 

Ruoka ja kaikki muukin oli tallinnassa huomattavasti halvempaa kuin suomessa. 95 maksoi halvimmallaan 1,116, keski-arvoltaa näytti olevan 1,2. Siitä on jo aika kauan kun suomessa ollaan noissa hinnoissa oltu. Ruoka oli mys halpaa ja hyvää: kananrinta ranskalaisilla, salaatilla ja 0,5 cokiksella 4,60€. Sämpyä ja tee = 1,60€ Eipä saa suomesta tuohon hintaa ja se kun oli vielä hyvääkin. Olisi pitäny ostaa jostain kanisteri ja tankata sinne bensaa tuliaiseksi :D

Sunnuntaina sitten lähdettiin kohti suomea ja paluumatkalla napattiin Savu-poika kyytiin. Savu oli ollut ensimmäisellä astustusreissullaan tampereella. Sen reissun tuloksia nyt sitten odotellaan vielä jonkun aikaa. Yritystä oli kuulemma ainakin riittänyt, ettei se ainakaan siiitä kiinni jäänyt.

Seinäjoen ABC:llä oltiin siinä yhden maissa ja siitä sitten vielä taksilla kotiin. Kissat irti, tavarat paikalleen ja nukkumaan, olihan huomenna tai siis tänään vielä työpäivä edessä. Kyllä väsytti, kun aamulla heräsi. Mieluusti olisi kyllä jäänyt vielä nukkumaan tai oikeastaan löhöämään koko päiväksi, mutta täytyy nyt odotella viikonloppua ennen kuin niin voi tehdä.