Kuinkahan monta kertaa olen tuon väitteen kuullut? Usein siihen liitetään vielä lauseet "kissan pito sisällä on kidutusta" ja "kissalla on luonnon luoma tarve päästä pihalle". Nämä suuret kissatietäjät voisivat sitten tulla kertomaan sen kissoilleni. Kertoa niille kuinka he käyttäytyvät nyt luonnon vastaisesti halutessaan sisälle. Kuinka niiden tulisi loikkia ja riemuita hullaantuneina vapauden riemusta, tuulen tuiverruksesta viiksissä ja pahaa aavistamattomista ötököistä.

Ja p*skan marjat. Taatusti on kissoja, jotka näin käyttäytyvät, mutta minun kissani eivät niihin kuulu. Kuten tänään jälleen kerran totesin. Aurinko paistoi lähes pilveettömällä taivaalla ja tuulta ei juuri nimeksikään. Pihalla oli rauhallista; ei siis lapsia tai naapureita nauttimassa säästä, joten laitoin kissoille valjaat päälle ja ulko-ovi auki. Ensimmäinen ongelma ilmeni jo siinä vaiheessa, Tomu heittäytyi rampaksi: takapää ei muka toiminut enään ollenaan ja poika makasi surkean näköisenä lattialla. Mila sen sijaan yritti hivuttautua salavihkaa makuuhuoneen suuntaan, joten ei siinä sitten muuta kuin kissat kainaloon ja pihalle.

Kannoin kissat nurmikolle ja vetäminen ulko-oven suuntaan alkoi samantien. Edes Seraa, jonka kanssa yleensä voi tehdä pienen lenkin, ei oikein huvittanut tänään olla pihalla.  Jonkin aikaa yritin harhauttaa kissoja viemällä niitä kauemmaksi ovesta, heiluttaen heinän kortta jne, mutta ei. Vein Tomun ja Milan sisälle (kummasti Tomun kyky liikkua palautui siinä vaiheessa) ja jatkoi Seran kanssa ulkona oloa vielä ainakin hurjat 10minuuttia. Sitten tuli Serallekin jo kiire sisälle.

Että silleen....