Pian se on kuluva vuosi ohitse ja hyvä niin. Tämä vuosi ei tule kyllä jäämään mieleen hyvänä vuotena, siitä on pitänyt huolen niin itselle kuin muillekin sattuneet ikävät tai suorastaan paskamaiset tapahtumat. On menetyksiä, tietoa tulevasta menetyksestä ja pelkoa siitä mitä tulevaisuus tuo mahdollisesti tullessaan. 

Toki tässä vuodessa on ollut hyviäkin kohtia kuten ystävieni järjestämät synttärit, jotka olivat ehdottomasti parhaat ikinä. Isot kiitokset siitä edelleen :) Islannin reissu oli myös mukava piristys, jos ei ihan loppua mukaan laske. Mukana ollut ystäväni sai valitettavasti surullisen uutisen koto suomesta; taivaalle oli jälleen syttynyt uusi tähti :(

Vuosi on pitänyt sisällään hyvin paljon erilaisia stressin aiheita, joista toki suurin on liittynyt noihin kissoihin: Tomun sairastelut, Seran sairastelut ja Empun sairastelut. Ell kanssa tuossa naureskeltiin, että olen onnistunut "keräämään" kaikki mystisesti oireilevat kissat vai onko kyseessä kenties joku ammatin tuoma varjopuoli? Että kun on laitteet, lääkkeet ja ell käytettävissä niin eteeen ei voi tulla mitään helppoa ja yksinkertaista? Kaksi kolmesta on yhä hengissä, mutta olen tässä jo pikku hiljaa ajatellut, et kauankohan enää tilanne on nän. Ens vuoden puolelle vielä varmaan mennään, mutta ensi kesänä tilanne voi olla toinen... Optimistisuus rupeaa näköjään olemaan tältä vuodelta hyvin vähissä.

Pian, pian saa ruveta laskemaan minuutteja uuteen, toivon mukaan onnellisempaan vuoteen.