Yllättävän hyvin sitä löysi perille jyväskylään. Alkuun toki hermostutti, että onnistuukohan tää, kun oli vielä silloin pimeääkin, Alkuu pysähdyinkin pariin kertaa katsomaan kartasta, että koskas tulee seurava risteys josta tulee kääntyä. Liikennettä ei onneksi tuohon aikaan ollut nimeksikään. Yhden hirven näin matkalla :)

Eetu oli erittäin eri mieltä tästä öisestä matkustelusta. Alkumatkasta mauttiin semmoinen 20 min ennen kuin rauhoituttiin ja aina kun pysähdyin risteyksissä alkui mau-unta uudestaan :D On se nyt toki varmaan vähän shokki joutua keskellä yötä yhtäkkiä yksin koppaan.

Mut tosiaan perille pääsin, tokikin reippaasti etuajassa. Eniro kun oli väittänyt, että matkaan menee kolme tuntia joten minä sitten ajattelin varata matkaan sen 3 ja ½h siltä varalta, että satun eksymään. Ja mielluummihan sitä on vähän etujassa kuin myöhässä. No kello tais olla kuusi kun matkaa oli jäljellä enää n. 50km ja siloin tajusin, että olen paikalla paljon aikaisemmin kuin puol kahdeksan maissa :D No eihän sille mitään enää siinä vaiheessa voinut ja toisaalta Hepan, eetun omistajan, onneksi olin etuajsssa sillä eniro oli vähän liioitellut matkan kestoa heillekin. He sentään pääsivät sitten vähän aiemmin lähtemään takaisin kotiin ja totuttelemaan Eetun seuraan.

Siinä sitten Tomun kanssa istuskeltiin autossa ja syötiin yhdessä juustovoileipiä odotellessamme näyttelyn alkua.

Aamupäivä sitä omaa vuoroa odotellessa meni taas nopeasti. Ehti siinä hyvin vaihtamaan kuulumiset kasvattajan kanssa. Tuomarina oli Rolf Voehringer, joka ei paljon puhunut eikä kyllä kauaa myöskään Tomua tutkiskellut, mikä oli sinänsä hyvä, kun Tomu ujosteli tuomaria. Arvostelusetelistä en saa yhtään mitään selvää, mikä on harmillista. Jonkin verran selitti siinä lopussa miksi ei voinut sertiä antaa. Tomulla oli kuulemma liikaa pikkuvikoja kuten kapeat kasvot, väri ei ollut valmis, kesäturkissa ja toki noista matalista hanskoista tuli huomautusta, mutta se oli odotettavissakin.  Lisäksi Tomu saisi olla ilmeisesti myös tuomarin mielestä painavampi. Hän kun sanoi jotain, että minimum weight tai weight at minimum, mutta ilmeisesti siis massaa saisi olla enemmän ja samaa mieltä kyllä olen siitä, mutta kun vaan saisi sitä painoa tasaisesti nostettua eikä niin että vatsa vaan kasvaa :D Onneksi nuo viat, hanskoja lukuunottamatta, on korjattavissa, joten ehkä Tomukin sen sertin joku kertaa saa. Ehkäpä joulukuussa laihian näyttelyssä?

Se haettu ex 1 saatiin kuitenkin ja sen myötä aionkin ilmoittaa Tomun tuonne siitosuroslistalle. Et jos kiinnostaa niin yhteyttä vaan ;)

Tomun mielipide nauhasta :D

Loppupäivän sitten seurailin muitten kissojen tuomarointia ja esitelyyn valmistautumista, yrittäen ehkä oppia jotain. Paneelin loputtua ei sitten muuta kuin tavarat kasaan ja seinäjokea kohti. Takaisinajo sujui hyvin, kun seurasi vaan seinäjoelle vieviä kylttejä. Ja illalla siinä seitsemän maissa oltiinkin jo takaisin.